tiistai, 7. syyskuu 2010

Huh hellettä, sano...

Helteet ovat vieneet meiltä velipojilta voimat ja täällä minä Jannu olen kellinyt  kassit taivasta kohden kattotuulettimen alla. Ja illalla ainakin on ollut ihanaa kieriskellä viilentelemässä heinikossa. On helle ollut meille tosi kivakin juttu: ollaan päästy joka päivä järveen uimaan sekä illalla, että aamulla. Tiplu on jo oikea uimamaisteri ja hakee keppejä jo tosi kaukaa... Minäkin olen jo uskaltautunut välillä uimaan, mutta useimmiten pompin vain mahakarvat kastuen kuin vesikirppu.

 

Vesijumppa on tehnyt meistä oikeita muskelimiehiä... Kyllä se treeni kannattaa. Meistä on tullut jo niin riskejä poikia, että kerran lenkillä saimme vedettyä Ellu-mammaa kuin räsynykkea pitkin maata metrikaupalla. Mamma oli sen jälkeen TOSI pahalla päällä ja ihan naarmuilla... Innostuttiin vähän liikaa, kun rannalla  makoili niin hemaiseva koiratyttönen.

 

Uiminen on kyllä tuonut yhden tosi  ikävän jutun tullessaan. Mammat kiusaavat meitä harjan ja saksien kanssa ja väittävät takkuturkeiksi. Velipojalta jopa leikattiin pöksykarvat lyhyeksi siiliksi. Emännät sanoo tyyliä kesäshortseiksi. Se on tosi hassun näköistä. Onneksi minä olen sentään saanut pitää suurimman osan turkistani.

 

Keväällä  Tiplu tuli oudoksi ja alkoi pelkäämään alasmenoa rappusissa. Niinpä mammat joutuivat aina kantamaan velipoikaa ainakin kaksi rappuväliä ennen kuin veli uskalsi taas pikkuhiljaa mennä raput yksin. Hassua siinä oli se, että pimeässä Täplä kyllä uskalsi liikkua itsekin, mutta päivänvalossa sitä pelotti liikaa. Lisäksi keväällä Täplä oli tosi kärttyinen, oli koko ajan haastamassa riitaa ja murisi ihan ilman syytä. Onneksi Täplä on taas muuttunut ihan kivaksi kaveriksi.

 

Alkukesällä käytiin Taivalkoskella ja siellä oli sentään arvojärjestys oikea. Kunnan hienoin hotelli oli meille karvakamuillekin sallittu ja olisi siellä ollut oikein koirahierojatkin tarjolla, mutta mepä pojat  tykättiin enemmän liikuskella mammojen kanssa kivoilla poluilla ja juosta pitkin rinteitä ylös ja alas. Meinattiin muuttaa sinne, mutta emännät ei sitten saaneetkaan töitä sieltä.

 

Lisäksi kesällä käytiin Ellu-mamman mökillä ja oi että siellä oli tosi kivaa... Sai pyöriä sammalikossa ja juosta vapaana päiväkausia. Löysin jopa sammalikosta karhun leukaluun, joka kuitenkin oli jo ainakin 10 vuotta vanha. Käytiin me Ellun lapsuudenkotonakin ja sielläkin oli vaikka mitä kivaa.. Siellä oli mm. silloin 12 viikkoa vanha kissa, joka kuitenkin ampaisi karkuun ja sähisi niin mahdottomasti,  kun minä sitä yritin paimentaa. Mamman sylissä kisu sitten rauhoittui niin, että pääsin tervehtimään kunnolla.  Lisäksi siellä maatilalla oli lampaita, joita minä pelkäsin hiukan, vaikka Tiplu yrittikin niitä ensin paimentaa ja sitten leikittää. Ja erityisesti Perniössä Tiplu tykkäsi siellä olevista miehistä, joista kaksi oli tosi huippuja tyyppejä. Toinen oli tosi hyvä painimaan ja toinen heitti kepin kauemmas kuin kukaan ikinä ennen...

 

Mitäs muuta. Ai niin. Se meidän vaellus jäi ikävä kyllä tekemättä, kun tuli kauheasti muuta hässäkkää ja emäntien kintutkin äityivät kremplattamaan. Mutta ollaan kuitenkin käyty Virpi-mammankin mökillä viihtyilemässä. Oltiin ihan kaksi viikkoa sielllä vapaina kuin metsän eläimet. Illalla oltiin sitten ihan hiekkaisia kaikesta leikkimisestä ja painimisesta, mutta kyllä unikin maistui!

 

Ja sitten täällä oli hirmuinen myrskykin! Vaikka kyllä vähän outo. Salamoi ihan kamalasti, mutta yhtään ei jyrissyt, mikä oli kyllä kiva. Se jyrinä olisi ollut pelottavaa. Ja myrskyn jälkeen oli koko maailma ihan mullin mallin. Puita oli nurin joka paikassa ja koko kaupunki ihan jumissa vielä viikkoja myöhemmin. Mutta arvatkaapa oliko Täplä onnellinen, kun kerrankin oli tarpeeksi keppejä joka paikassa!

 

Nyt meillä on sitten suunnitelmissa ajella pariksi viikoksi taas Perniön suuntaan ja kalastella ja sienestellä siellä yhdessä emäntien kanssa. Mutta ensin pitää saada auto pois korjaamolta. Siinä kun on kuulemma nyt vaikka mitä korjailtavaa. Kuulemma niin paljon, että menee ensi viikkoon ennen kuin saadaan taas menopeli alle.

 

Jannu

 

Illan hitaat...

 

               

Painimatsi                     Tiplun vakio: pää kallellaan   Livautin kielarin

 

sunnuntai, 23. toukokuu 2010

REPPU JA REISSUMIES

 

Emännät on viime kuukausina ja viikkoina hössöttäneet kamalasti jostakin Hossasta. Meillä tulee kuulemma olemaan siellä loppukesästä tosi kivaa. No, toivotaan. Minä en nimittäin ollenkaan tiedä mikä se Hossa on. Mutta jotakin isoa sen täytyy olla, koska emännät on sen takia hankkineet uusia entistä kevyempiä retkeily- ja vaellustarvikkeita ja -jalkineita ja tilanneet jopa meillekin omat rinkat jostakin ulkomailta. Niitten rinkkojen käyttöä me ollaan nyt sitten harjoiteltukin. Ja emännät ovat siitä oppineet ainakin sen, että meille ei kannata antaa hiilihapotettuja juomia kannettavaksi...  Meitä ne rinkat ei nimittäin haittaa yhtään ja me riehutaan ja painitaan niiden kanssa ihan samalla tavalla kuin ilmankin niitä.

 

Mutta se harjoittelu on kyllä ollut kivaa. Me ollaan jo useamman viikon ajan tehty erilaisissa maastoissa päiväretkiä keskimäärin kolme kertaa viikossa. Joskus me tehdään nuotiokin ja paistetaan siinä makkaraa tai jotain muuta hyvää. Ja me kannetaan joka kerta Jannun kanssa omat eväämme ja herkkupalamme leiripaikalle. Ja kun rinkat otetaan pois selästä, alkaa se varsinainen ilottelu! Me heitellään keppiä, syödään käpyjä, painitaan ja ollaan hippasilla Jannun kanssa, uidaan, piehtaroidaan sammalikossa... Siis kaikkea tosi kivaa. Ja toki Ellukin käy välillä uimassa ja joskus molemmat emännät istuvat ongellakin. Eli jos Hossa on hiukankaan samanlaista kuin siihen valmistautuminen, niin ei kuulosta ollenkaan pahalta.

 

Kovasti emännät tuntuvat Hossan reissua odottavan. Ne katselevat reittejä, ihastelevat mökkejä ja suunnittelevat omia virityksiään onkimista varten. Ja tietysti höpisevät kevyestä ruuasta. Kuulostaisi muuten tuon ruuan osalta ihan naisten kotkotuksilta, mutta kun meidän emännät tarkoittavat kevyellä ruualla ruokaa, joka ei paina paljoa. Eli taas tuli todistettua, että meillä on omituiset emännät.  Mutta jos emäntien omituisuus tarkoittaa sitä, että me Jannun kanssa saadaan olla paljon irrallaan metsässä, leikkiä ja maistella herkkuja, niin kyllä se meille passaa!

 

Tiplu

 

    

Hossa-treeniä. (huomaa keppini)         Leiripaikalla. (huomaa keppi!)

 

  

Jannua huolettaa...(keppi vasemm)      Velloset. (heitä jo se keppi!)

 

Minäkö keppineurootikko?!?!

 

 

tiistai, 20. huhtikuu 2010

LAMPAITA JA LENTOKEPPEJÄ

 

Ja heti alkuun taas anteeksipyyntö, kun en ole päivitellyt tätä sivua viime aikoina. Siihen on oikeastaan kaksikin syytä: ensinnäkin sihteeri on alkanut laiskistua ja toiseksi olimme taas reissussa. Ja olin kyllä itsekin reissun jälkeen sen verran uupunut, vaikkakin onnellinen, etten oikein jaksanut ajatella mitään sihteerille saneltavaakaan.

 

Mutta jospa tässä pikkuhiljaa saisi palattua ruotuun. Missäkö sitten olimme reissussa? No, kävimme Perniössä mökkeilemässä. Ja meillä oli Jannun kanssa siellä tosi kivaa, kun saimme olla ulkona niin paljon kuin halusimme ja keppejäkin olisi piisannut vaikka kokonaiselle kennelille! Tai no, minä niistä kepeistä olen enemmän innostunut. Jannu taisi olla iloisempi jokailtaisesta mökinlämmitys- ja makkaranpaistorituaalista...  

Ja minä löysin pitkästä aikaa itselleni kunnon tosimiehen hommiakin. Sinne mökkirantaan oli nimittäin kasautunut tosi paljon erilaista ajopuuta: karahkoita, puunrankoja jne. Niinpä minä sitten päätin tehdä asialle jotain ja kiskoin joka päivä tuntikaupalla niitä karahkoita kuivalle maalle. Ihmisetkin tykkäsivät, kun joku siivoaa uimapaikan.  Työn lomassa kävin välillä hörpyllä ja täytyy sanoa, että hyvää vettä siinä järvessä oli. Minä tiedän, sillä maistoin sitä joka päivä vaikka kuinka monesta kohdasta. Ja niin kävi Jannukin. Toimi emäntien mukaan laaduntarkkailijana.

 

Mutta ei me pelkästään siellä mökillä tuusattu. Me käytiin mm. yhdessä talossa, jossa oli kivaa, kun siellä oli niin paljon ihmisiä. Ja kaksi kissaakin. Kissat eivät tosin innostuneet meidän näkemisestämme ihan yhtä paljon, kuin me niiden...  Ja siellä oli sellainen mieskin, joka oli tosi hyvä kepinheittäjä. Siis ihan WAUDE-hyvä! Keppi lensi tosi lujaa ja tosi kauas. Siistiä! Se oli niin kivaa, että meinasin karata sen miehen matkaan peltotöihinkin... *hih*

 

Ja siellä oli lampaitakin. Muistatte varmaan, että ensitapaamisella lampaiden kanssa pelkäsin niitä, vaikka ne tekivätkin minulle niitä ihania herkkupalleroita. No, nyt en pelännyt, vaan nuuskuttelin yhden kanssa jopa ihan nenäkkäinkin. Ja sitten tömäytin etutassuni maahan ja nakkasin pehvani kohti taivasta ja pyysin sitä leikkimään kanssani, mutta se vain katsoi minua pää kallellaan ja sanoi, että "mää!" Se määkäisy säikytti jostain syystä muut lampaat ja porukka hajaantuikin kahdeksi ryhmäksi. No, minä tietysti otin tanakan paimennusasennon ja tuijotin niitä tiiviisti silmiin, että "pysyttekös porukassa!" Jostain syystä se tuntui ilahduttavan emänti hirmuisesti.

 

Mutta siinä kai ne reissun kohokohdat olivatkin, joten lisää stooria ensi kerralla.

 

Tiplu

 

   

Minä rentoudun töiden lomassa.    Jannu ihmettelee ötököitä.

keskiviikko, 17. helmikuu 2010

MAKKARAA JA METSÄREITTEJÄ

Tässä kuussa me ollan oltu ihan kotosalla. Mikä on ollut ihan kivaakin kaiken sen säntäilyn jälkeen, mitä loppuvuosi on ollut. Pitkän aikaa on vain ollut vähän tylsää, kun on ollut kamalia pakkasia, eivätkä emännät ole oikein viihtyneet kamalan pitkillä lenkeillä. Meillähän ei Jannun kanssa kyllä tule kylmä, kun pitää kaivaa kuoppia, juoksuttaa keppejä ja juosta hippasilla, mutta emännät on kitisseet kylmästä.

No, onneksi pakkasetkin pikkuhiljaa laantuivat ja nyt on sitten oltu jo kunnon ulkoilureissuillakin. Eilenkin oltiin kolmisen tuntia ulkona ja oli kyllä tosi kivaa. Ensin Virpi ajoi johonkin ihan lähistölle autolla. Ja kun me sitten loikattiin ulos autosta, niin WAU!! Edessä avautui ainakin neljän kaistan levyinen, rauhallinen jäätie. Oli aivan mahtavaa, kun oli tilaa juosta ja riehua ja painia ihan loputtomiin. Aurinkokin paistoi upeasti ja oli tosi hieno päivä kaikin puolin.

Kun me oltiin kävelty siellä jäätiellä ehkä tunnin verran, emännät poikkesivat yhdelle sivupolulle ja sitten me tarvottiin ankanmarssia johonkin mitä emännät nimitti Koivukannaksi. Se olikin kiva paikka. Siellä oli pitkä laituri, pitkospuita, grillikota ja -ette kyllä usko!- ihan valtava varasto, joka oli ladattu ihan täyteen keppejä meille pojille!

Ellu sitten sahasikin sieltä sopivamman mittaisia kepukoita, joita se kanniskeli sellaisella puuhäkkyrällä sinne kotaan, jossa Virpi viritteli nuotiota. Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi piti sahata niin paljon herrrrrkullisia keppejä, kun niistä sai sitten vain yhden leikkivälineeksi. Niitä ihmisten omituisuuksia kai taas. Loput ihanat palikat ne sitten pikkuhiljaa työnsivät nuotionmuonaksi.

Sillä aikaa, kun nuotio muuttui pikkuhiljaa hiillokseksi, me leikittiin Jannun kanssa siinä lähistöllä. Minä juoksutin keppiäni emännille, Jannu myyrysi lumessa ja välillä me oltiin Jannun kanssa hippasilla tai otettiin painimatsia hangessa.

Ja sitten tuli Jannun huippuhetki: emännät latoivat tulen ylle paketillisen makkaroita kärisemään. Lopuksi sitten tietysti syötiin. Emännät mussuttivat niitä makkaroitaan ja meillekin oli ihan omat eväät: rasiallinen kalkkunapyöryköitä. No, saatiin me kyllä tietysti pienet palat makkaraakin. Emännillä kun on sellainen tapa, että pitää kuulemma olla reilu. Ja tässä tapauksessa se tarkoitti sitä, että kun kaikki ollaan lenkkeilty, niin kaikki saavat makkaraakin.

Oli kyllä kiva päivä kaikin puolin. Tai no, paluumatkalla oli tylsä tovi, kun minut jätettiin hetkeksi autoon ja emännät menivät Jannun kanssa shoppailemaan. Jannu sai uudet valjaat ja meille molemmille emännät saalistivat ihania herkkuraksuja. Että ei sekään sitten loppujen lopuksi sitten niin huono juttu ollutkaan.

Arvatkaapa vain nukuttiko sinä iltana makoisasti! Ja kivoja unia tuli katseltua. Me oltiin kuulemma Jannun kanssa juosta viipotettu vielä unissammekin ja haukuttukin. Heh.

 

Tiplukka

   

Tällainen paikka se Koivukanta oli...

   

Myyrä-jannu puuhastaa...                 Ja sitten asiaan: kalkkunapullia!!

   

Ja keppejä ei TIETENKÄÄN saa unohtaa...  Taukojumppaa Jannun kanssa

Ja vielä makkaraakin!

keskiviikko, 20. tammikuu 2010

TIEN PÄÄLLÄ TAAS... (tralalaa ja tilulii)

Eipä loppunut meidän lentäminen paikasta toiseen vieläkään! Oltiin sen viimeisen mökkireissun jälkeen kotona vaan muutama hassu päivä ja sitten pakattiin taas kamat!! Nyt me ajettiin ihan pikavisiitille sinne paikkaan, jossa me oltiin syksyllä lapsenvahteina. Mutta siellä me ei kyllä oltu kuin yksi yö ennen kuin jatkettiin matkaa. Ja voi että se oli pitkä. Me lähdettiin liikkeelle jo aamupäivällä, mutta perille saavuttiin vasta iltahämärillä.

Se "perille" oli yhtä kuin jonnekin Ylläkselle johonkin kelomökkiin. Oltiin kuulemma lomalla. Ja oltiinhan me siellä sitten koko viikko. Käytiin nelistään kävelemässä pikkuteiden varsilla ja jopa metsäreiteillä. Sinne oli ihan oikeasti tehty varta vasten omat koirareitikin! Voitteko kuvitella?! Siis oli ajettu oikein kelkalla kunnon kävelyurat ja merkittykin ne sellaisilla koirankuvilla. Ja siellä me saatiin Jannun kanssa ihan luvallisesti juosta tukka putkella ylös ja alas rinteitä koko sydämiemme kyllyydestä.

Ja melkein joka ilta emännät sitten tekivät iltalenkin jälkeen takkaan tulen, lämmittivät saunan ja töllöttivät sitten telkkua huopiensa uumenista ihan zombeina. Ja me Jannun kanssa tietysti käperryttiin niiden viereen sohvalle ja nautiskeltiin rapsutteluista. Ja kävi meillä siellä vieraitakin, yksi jäi jopa yöksikin. Ja se oli tietysti kivaa. Me kun Jannun kanssa tykätään ihmisistä ihan kamalasti. Silloin meillä oli mökin alakerrassa uniseuraakin! Emännät kun nukkuivat parvella ja normaalisti me jäätiin Jannun kanssa kahdestaan alas nukkumaan.

Ja me nähtiin porojakin. Emännät niistä kyllä tuntuivat olevan enemmän kiinnostuneita kuin me koiruudet. Mutta tulipahan nähtyä nekin. Ja paluumatkalla emännät saivat kyläpaikasta lahjaksi sellaisia herkkuhärvelikeppejä, joita niillä poroilla oli päässään. Siellä ne nytkin köllöttää kotona vaatehuoneen lattialla... Eikä niitä saa syödä!! Hmph!

 

Tiplukka

       

"No nyt se tuijottaa takasin!!"              "Hei! Sillä on vaimo ja lapsiakin!"

Vauhdin hurmaa! (osa 1)

       

Vauhdin hurmaa! (osa 2)                    Ja sitten hattarat pois huopikkaista

Kyllä tällaisessa paikassa kelpaa koiran juosta!!