Nyt minusta sitten alkaa kehkeytyä iso poika. Olen jo alkanut saada ihan oikeaa ison pojan tukkaa tuon vauvatukan sekaan ja jalkapohjakarvatkin ovat jo alkaneet kasvaa oikein pitkiksi ja komeiksi. Ja varpaanväleissäkin alkaa tursottaa jo ihan mukavasti. Emännät ovatkin jo sanoneet, että jos meillä olisi näyttelyyn menoa, niin minua pitäisi jo ihan oikeasti vähän trimmaillakin. Niin että ”kröhöm” vaan.

 

Minulta ovat myös vauvahampaat alkaneet vaihtua oikein vauhdilla tällaisiin ”äijätekareihin”. Vähän hienot nämä uudet ”purimet”! Ja ihmisetkin tykkää niistä, kun ne eivät kuulemma ole leikkiessämme heille niin kivuliaat. Höh. Mitä sekin nyt sitten taas tarkoittanee..? Vinoilevatkohan ne jotenkin? No, ainakin vauvahampaani kelpaavat niille johonkin tarkoitukseen, sillä Virpi-emäntä kerää niitä jostakin syystä talteen. Ihme wanna-be-hammaskeiju sekin tuntuu olevan…

 

Mutta on tässä mieheksi tulemisessa riesansakin. Pitää nimittäin tottua kaikenlaisiin akkojen kotkotuksiin niin kuin vaikkapa manikyyriin ja pedikyyriin (=kynsien leikkuuseen) ja kampaajalla käynteihin (=harjaus). Hymph! Onko tuollainen puunaus nyt sitten tosimiehen arvolle sopivaa onkin minun mielestäni ihan toinen juttu. Alussa yritin panna oikein kunnolla hanttiin, kun koko touhu oli niiiiin noloa. Nyt olen kuitenkin huomannut, että pääsen vähemmällä, kun annan naisten vain tehdä taikansa. Huokaus. Ja toisaalta, näytänpä sitten tytöistä komeammalta, kun näen niitä lenkeillä. Ja onpa minulla jo muutakin millä hurmata tyttöjä… kehtaakohan tätä nyt ihan kaikille kertoa..? Minulle on alkanut jo kasvaa ”ne”. Siis ”sinne”. Siis sellaiset mitä emännät sanoo ”rusinoiksi” tai ”viinirypäleiksi” ja mitä tytöt haistelee kiinnostuneina ulkona.

 

Ja tietenkin ison miehen elämään kuuluu koulukin. Ja koska minä kuulemma olen tosi fiksu poika, niin minä saan käydä kaikista asioista laajat kurssit. Sehän siis tarkoittaa sitä, että minä opin sekä käskysanat että –viittomat. Vihellyksiä me ei kuulemma opetella, koska ukki ja toinen emäntä eivät oikein osaa viheltää. Siis vika EI ole minun älyssäni. Kröhöm! Olen myös ihan itse valinnut yhden ylimääräisen kurssin. Huomasin näet, että ihmisten jäljittäminen on minusta hauskaa, joten nyt emännät opettavat minulle aina välillä sitäkin. Kesällä se tosin kuulemma on helpompaa, kun lumet lähtevät pois. Höh. Mihin ne nyt lähtevät? Mihin tuollainen määrä lunta muka sopii?? Vai muuttaako se lintujen kanssa etelään? No, katsellaan. Ehkä se vielä selviää minulle jossakin välissä.

 

Olen muuten kaiken tämän autoilun kanssa tottunut reissaamiseenkin. Olen kotonani missä vain eikä autoilukaan tunnu enää niin pahalta kuin aluksi. Ja kun vähän aikaa istuskelen autossa ja seurailen liikennettä, niin sitten pääsenkin tutkimaan jotain toista paikkaa kuin mistä lähdin liikkeelle. Autoilu voi siis oikeasti olla kiinnostavaakin. Sitä paitsi, minulla on autossa ihan oma paikka, joka on paljon isompi kuin kummankaan emännän paikka. Emännillä on vain sellaiset pienet penkit, mutta minulla on kokonainen oma osasto! Emäntien paikoilla ei myöskään ole mitään mukavuuksia, mutta minun osastollani on ihan oikea lampaannahka lattialla ja vielä pehmolelukin kaverina. Että repikää sitten siitä! Hih.

 

Täplä

 

 

  

Minä ja minun osastoni.                   Valmiina poistumaan autosta… itse!