Siitä tuntuu olevan ihan kamalan kauan, kun pelkäsin lenkille lähtemistä ja niitä valotolppahirviöitä sun muuta. Kaikkea sitä vauvana pelkääkin! Nyt isona äijänä minä tosiaan nautin lenkillä käymisestä. Saan käydä jäällä, metsässä, ulkoilureiteillä, kävelyteillä, koulujen lähellä ja vaikka missä. Ja voin hyppiä ja juosta ja murista ja riehua niin paljon kuin vain jaksan. Lenkillä siis näkee ja kokee ja haistaa vaikka mitä. Ja sitten ovat tietysti vielä kävyt ja kepit ja lumipallot ja jääpuikot ja kaikki ihanan herkulliset roskat… Jes!

 

Parasta lenkkeilyssä ovat kuitenkin kaikki kaverit, joita lenkillä tapaa. Lenkillä tietenkin tapaa paljon kivoja ihmisiäkin, mutta tarkoitan nyt lähinnä eläinystäviä. Eläinystäviäkin tosin on kahdenlaisia: tylsiä ja kivoja. Tylsiä ovat mm. myyrät,  päästäiset, oravat ja linnut, kun ne eivät leiki minun kanssani vaikka kuinka heilutan häntää ja kutsun niitä pylly pystyssä leikkimään. Outoja tyyppejä! On niitä kuitenkin kiva katsella. Varsinkin oravia silloin, kun ne innostuvat ajamaan toisiaan takaa ihan kauhealla vauhdilla. Virpi-emäntä sanookin aina, että minä pelaan oravatennistä, kun pääni kääntyilee puolelta toiselle, kun seurailen tiukasti perä perää kurvailevia oravia.

 

Niitä kivoja kavereita ovat sitten tietysti muut koirat. Iitasta olenkin jo kertonut, mutta Iitan lisäksi minulla on paljon muitakin kavereita. Savonlinnan kavereita ovat puolivuotias Andy ja vuoden ikäinen Rocky. Andy on sellainen pieni, mutta tomera shiba-poika, jonka kanssa olen joskus riehunut pitkäänkin. Rocky taas on todellinen rotukoira, kun siinä on vaikka kuinka monta rotua. Se on sellainen rotweilerin mallinen kaveri, joka myös tykkää riehua kunnolla. Tykkään niistä molemmista tosi paljon. Niin ja sitten on yksi Narda, mutta se on jo sen verran vanha muori, ettei se jaksa hillua minun kanssani.

 

Imatrallakin minulla on jo paljon kavereita. Siellä nuorin kaverini on nelikuinen monirotuinen Tepa-tyttö. Siinä onkin muuten simpsakka, vähän pienen saksanpaimenkoiran näköinen, neiti! Ensin se jännitti minua, mutta kun olin oikein kilttiä poikaa, tekeydyin mahdollisimman pieneksi ja heilutin sille kamalasti häntää, niin sitten se uskalsi leikkiä minun kanssani. Ja sitten me leikimmekin oikein kunnolla! Olimme molemmat ihan läkähdyksissä ja kaulakarvat kuolassa, kun viimein lopetimme.

 

Lisäksi Imatran kavereita ovat borderterrieri Tara ja nuori kultsu-poika Väinö. Sitten tapasin myös yhden borshoin, mutta se oli niin tuskastuttavan rauhallinen heppu, että en nyt edes muista sen nimeä. Mutta se oli sitten iso!!! Mahduin mennen tullen juoksemaan ihan sujuna sen mahan alta! Hurjaa!

 

 

Täplä

 

    

Metsämyyrä ruokailemassa

 

Päästäinen pakenee minua koloonsa.     ”Vauhtiraitamyyrä”