Emännät olivat kuin olivatkin oikeassa, kun sanoivat lumien lähtevän jonnekin. Hämmästyttävää! Nyt kaikki lumi on jo poissa ja jäätäkin jäljellä vain ihan vähän. Se on vähän tylsää, kun jäät maistuvat niiiiin hyvälle. Olen itse asiassa tullut siihen tulokseen, että lumi ei varsinaisesti mene minnekään, vaan muuttuu linnuiksi. Olen näet huomannut, että mitä vähemmän on lunta, sitä enemmän on lintuja. Loogista siis.

Olemmekin nähneet emäntien kanssa täällä Savonlinnassa jo vaikka minkälaisia lintuja: telkkiä, sotkia, silkkiuikkuja, joutsenia, kanadanhanhia, sorsia, peipposia, käpytikkoja, rantasipejä, västäräkkejä, lokkeja ja vaikka mitä. Ikävää vain, että nämä uudetkin linnut ovat vähän tylsiä. Nekään kun eivät leiki minun kanssani. Sitä paitsi nämä uudet linnut ovat tosi äänekkäitä. Metsässä ja rannassa on jo melkoinen meteli, kun ne kaikki yrittävät huutaa, anteeksi "laulaa", kilpaa keskenään. Mutta on niitä ihan kiva katsella. Sorsat varsinkin tulevat joskus tosi lähelle. No, eipä kyllä ihmekään, kun pöljä emäntä heittelee joskus niille MINUN herkkupalojani. Hmph!

Kevään myötä on ilmennyt myös muita kivoja asioita. Esimerkiksi kaikki uudet tuoksut! Mieletöntä! Välillä meinaan ihan unohtaa käydä pissillä, kun on niiin paljon kaikkea ihanaa nuuskuteltavaa. On kasveja, maata, käpyjä ja oksia, kiviä, vettä, ihmisten ja eläinten tuoksuja.... Aah!

Ja sitten ovat tietysti kaikki herkut. Piha alkaa olla jo melkoinen salaattipöytä. Etenkin heinät ja ketunleivät ovat suurta herkkuani. Nam! Ja sitten tässä yhtenä päivänä emäntä näytti minulle hassun ilahtuneena jotain keltaista kukkaa. No, mitäpä tällainen kulinaristi sille tietenkin teki? Aivan! Seuraavaksi emäntä nauroi taas minulle, että "sie söit sen! Hömppä hauva!" No mitä se sitten oikein odotti??  Mums.

Muistan muuten, kun tuossa noin viikko sitten säikähdin oikein kunnolla. Tuli vain jäästä mieleeni. Olimme nimittäin kävelyllä tuolla yhdellä hiekkarannan pätkällä. Sieltä oli suurin osa jäästä sulanut, mutta noin metrin levyinen kieleke törötti vielä veden ylle. Emäntä kykki siellä kielekkeellä ja heilutteli kättään vedessä. 

Mutta sitten ohi meni laiva. Ja heti sen mentyä ohi, vesi muuttui ihan oudoksi. Se meni samalla tavalla poimuille kuin päiväpeitto silloin, kun loikkaan sänkyyn ja sitten se alkoi jymistä kohti rantaa. Olin saada sätkyn ja ryntäsin kamalaa kyytiä karkuun. Mutta hölmö emäntä vain kykki siellä jääkielekkeellä ja selitti, että se ei muka ole vaarallista. Just joo! Kuulinhan ja näinhän minä, kuinka järvi hyökkäsi kimppuun, vyöryi rannalle asti perääni ja jylisi ja roiskui joka suuntaan yrittäessään yltää ottamaan minut kiinni.  No, minun oli sitten pakko olla porukan ainoa urhea ja järkevä otus ja hakea emäntä pois sieltä kielekkeeltä vaikka minua pelottikin ihan kauheasti. No, onneksi siitä selvittiin. Ja eipä kyllä kiitos emännälle... Toivotaan, että järvi rauhoittuu kesän edetessä.

Ja olenpa muuten ollut taas äijänäkin.  Olen nimittäin perheen ensimmäinen talviturkkinsa heittänyt. Kahdessakin mielessä. Ensinnäkin olen saanut jo kaiken vauvatukkani vaihdettua uuteen ja komeaan ison pojan kesälettiin.  Ja toisaalta, olen käynyt uimassa!

Harkitsin kyllä sitä pitkään ja huolella ennen uimareissua. Istuin kalliolla ja pohdin huolella tekisinkö voltin vai hyppäisinkö kerien. Päätin kuitenkin tehdä tyylipuhtaan pommin. Hyppäsin yhtäkkiä niiltä sijoiltani melkein parin metrin päähän järveen niin että roiskahti! Sitten uin kaikessa rauhassa pienen mutkan ennen kuin palasin rantaan. Eikä minua pelottanut yhtään! Päinvastoin: se oli kivaa! Emäntä yllättyi loikastani niin täydellisesti, että ei oikein ehtinyt edes kaivaa kameraansa ajoissa esille, mutta kyllä se jonkinlaisen otoksen siitä kumminkin sai.

Mutta katselkaa te kuviani. Kirjoittelen taas pian lisää.

Täplä

Uimisen ABC:

Ensin testataan veden lämpötila...

Sitten huima loikka ja nautiskelevaa uiskentelua...

Ja sitten huolellinen kuivatus kevätauringon lämmössä.

Tässä katselen ohi soutelevaa sorsaherraa.