Jannulla on kummallinen tapa, joka on säikäyttää koko muulta perheeltä  "mämmit" alle: se haukahtaa käytävä-äänille. Emännät ovat opettaneet sitä pikkuhiljaa pois moisesta tavasta ja onneksi tuloksiakin alkaa pikkuhiljaa näkyä. Mutta kuvitelkaapa vain kuinka sitä on sydän pysähtyä, kun yhtäkkiä kesken parhaan unennäön vierestä kuuluu kimakka vauvahaukahdus... Huh! Kieltämättä siinä tulee itsekin joskus haukahdettua kaveriksi ihan puhdasta säikähdystään. Onneksi emännät ovat myös tilanneet meille sellaiset ultraäänellä toimivat haukunestopannat. Jospa loppuisivat säikkyherätykset... *haukotus*

Olemme muuten joutuneet uusien hoitotoimenpiteidenkin kohteiksi. Ensinnäkin Jannu sai tietenkin heti alkuunsa matokuurin ja viikko sen jälkeen ensimmäisen pentu- ja rabiesrokotuksensa. Hyvä homma! Nyt voimme seurustella turvallisemmin muidenkin kanssa ja metsässäkin on turvallisempaa liikkua ja nuuskutella. Lisäksi emäntä sönklöttää meille molemmille joka päivä kuusi kertaa silmätippoja. Minulla on kuulemma joku silmätulehdus, joka pitää hoitaa minulta ja jonka tarttuminen Jannulle on estettävä. No, onneksi tuo ei tunnu missään. Kyllä minä toki muodon vuoksi menen ensin piiloon, kun näen sen tippapullon, mutta annan kuitenkin laittaa tipat toi kiltisti. Jannulla on siinä vielä vähän reenaamista... Mutta Jannu on kyllä ihan hassu tuossa huomionkaipuussaan. Oletteko muka ennen kuulleet koirasta, joka on niin innoissaan siitä, että saa huomiota, että jopa kynsienleikkuu käy iloisesta asiasta!!!??? No, Jannu kuitenkin kellii vaan onnellisena hullun virne naamallaan, kun emäntä napsii siltä kynsiä.

Ja sitten hauskempiin aiheisiin. Olen nimittäin esitellyt Jannulle jo kaksi ensimmäistä tyttöystävääni: Nardan ja Iitan. Nardan kanssa meillä oli tosi hauskaa ja leikimme sekä vuorotellen että kimpassa sen kanssa. Jannua kyllä ensin vähän jänskätti, kun Narda on niin iso nainen, mutta äkkiä se kyllä hoksasi, että se on ihan mukava. Hoksasi vähän liiankin hyvin... Nardalla oli nimittäin kiima ja meidän minimiehemme oli titteränä kiipeämässä "kyytiin". Kyllä meillä muilla riitti naurussa pitelemistä, kun eihän Jannu-parka millään olisi edes yltänyt...

Ja Iitankin kanssa se tuli oikein hyvin toimeen, kun Jannu on niin rauhallinen. Minun hötkyilyäni Iita tahtoo vähän arastella nyt, kun olen jo niin isokin. Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että tässäpä meidän kummankin kaveruksen strategiset tiedot:

Jannu: 16,4kg; säkä noin 47-48cm ja ikää 5kk.

Minä: 20,4kg; säkä noin 59-60cm (kröhöm!) ja ikää pian 7kk.

Mutta eipä tällä erää sitten muuta kuin mojovat nimpparionnittelut velipojalleni Roopelle!

Täplä

  

Minä tervehdin Nardaa.                        Ja paimensin sitten Jannunkin mukaan.

  

Ja sitten hauskaa porukalla.                Tässä Jannu tapaa Iitan.

  

Ja minäkin olisin halunnut mukaan...      Mutta katsokaapa pikkumaestron elkeitä!!

                                                            Mikä hurmuri!