MAISTA KUKKANEN !!

Meillä on nyt pyörähtänyt koirakoulu uudestaan alkuun ensimmäisestä luokasta alkaen. Siihen on peräti kaksi syytä: ensinnäkin minä olen saanut vakavia korvaoireita. Emännät kutsuvat ilmiötä nimellä "korvat koristeena" -syndrooma. Oireena tässä sairaudessa on erityisesti se, että kuuloni toimii epäluotettavasti. Kuulen siis kyllä esimerkiksi makkarapaketin tai raksupussin avaamisen, mutta käskyt liikkuvat kuuloalueeni ulkopuolella... Nyt emännät sitten yrittävät selvittää oikean taajuuden, jolla kuulisin käskytkin.

Toinen syy on tietenkin Jannu. Vaikka Jannulla onkin ikää jo viisi kuukautta, se ei ole vielä aloittanut koulunkäyntiä. Nyt se saa siis opetella ihan perusjuttuja kuten istumaan ja maahan menoa, luoksetuloa, odottamista ja pikkuhiljaa myös "ei ota" -käskyä ja muuta sellaista peruskamaa. Kyllähän te tiedätte. Jannu tuntuukin muuten olevan tosi skarppi minimies. Se oivaltaa asioita tosi nopeasti. Etenkin jos emännällä on mukana naksuja. Niiden edestä Jannu on valmis vaikka laulamaan Ukko Nooan! Jannu on muuten oppinut jo rauhoittumaan ruoka-aikoinakin. Se ei enää hypi kuin heinäsirkka kupin suuntaan eikä hotki ruokaansa alta kahden sekunnin. Nyt se saattaa odotella kuppiaan jopa makuulla, istuu nätisti ennen kuppinsa saamista ja syö ruokansa kaikessa rauhassa. Ja minäkin ehdin syödä omani!!

Ja syötävistä tulikin mieleeni. Toin tässä yhtenä iltana turkissani sisälle etanan. Ellu-emäntä vain tuijotti sitä inhoten, joten Virpi otti sen irti ja näytti minulle. Ja arvaatte varmaan kuinka siinä kävi... Aivan! Minä söin senkin! Hih. Mutta hei, etanathan ovat suurta herkkua esimerkiksi Ranskassa, joten miksen minäkin voisi syödä niitä?! Kansainvälisyys ja ennakkoluulottomuus rulettaa! Ja nyt kun on ollut vähän sadekuuroja, niin niitä mönkijöitä löytyy ulkoa vaikka kuinka paljon. Siinä on emännillä vahtimista, etten popsi niitä kaikkia suihini...

Jannukin muuten löysi rannasta toisen ranskalaisen herkun: sammakon! Se oli jo osittain alkanut lahota ja osittain se oli muumioitunut. Ramses Räpyläjalka III. Ja se olikin niiiiiiin hieno herkku, että hyökkäsin ihan tosissani Jannun kimppuun muristen ja VAADIN saada sen itselleni. Ja sainkin! Tietysti, isompi kun olen ja Jannu muutenkin niin mukautuvainen. Mutta sitten emäntä TAAS pilasi kaiken ja nosti minut niskasta irti Jannusta ja ryösti vielä sen Räpyläjalankin. Arvatkaapa ottiko pattiin! Mitään kivaa ei saa koskaan tehdä. *teinimarinaa* Emäntä ei kuulemma ikinä enää halua kaivaa tuollaisia puoliväkisin ulos suistamme. No haloo! Sen kun on sitten kaivamatta, niin kaikilla on mukavampaa!

Mutta saan minä sentään kasvisherkkuja vielä nautiskella. Itse asiassa Virpi-emännällä ja minulla on ihan oma pikkuleikkikin. Ei sitä oikein käskyksikään voi kutsua, kun se on käskyksi liian hauskaa. Se menee niin, että silloin tällöin kun Virpi löytää jonkun syötävän kukkasen, niin se sanoo minulle että "maista kukkanen!" Ja minähän teen työtä käskettyä! Hih. Se käsky ylittää aina kuulokynnykseni...

Muutenkin meidän elämä on pyörinyt vähän hippitunnelmissa, kun joka paikka on nyt täynnä jos jonkinlaista kukkaa. Eilenkin me juostiin Jannun kanssa hännät putkella voikukkaniityllä niin että kukat vain lentelivät. Hauskaa! Ja lisäksi tuolla rannalla kasvaa ihan valtavan paljon ja valtavan isoja rentukoita. Emäntä tuntuu tykkäävän niistä, kun se ottaa niistä välillä kuvia. Mutta niiden kukkien kanssa ei voi leikkiä "maista kukkanen" -leikkiä, kun ne ovat kuulemma myrkyllisiä. Tylsää. Mutta onneksi muita kukkia riittää loputtomiin. Namnam!