Onpas mennyt aikaa, että sain Virpin patistettua bloggaamaan! Se laiskimus vaan tuijottaa joko läppäriä tai töllöä, eikä hoida näitä tärkeitä asioita. No, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Ja toisaalta, eipä meillä nyt ole ihmeitä tapahtunutkaan.

Sen verran kuitenkin, että jouduimme kesäksi kouluun Jannun kanssa. Plääh! Minä oli jo ajatellut, että emännät unohtaisivat mokomat koulukotkotukset ja saisimme vapaan kesäloman, mutta ei kai sitten. Koska Jannu ei ole ennen meille tuloa ollut koulussa, aloitimme uudestaan ekaluokasta ja ihan perusjutuista. Minullehan se on kaikki kertausta, mutta Jannulle ihan uutta ja ihmeellistä. Mutta täytyy sanoa, että on se vaan aika fiksu kaveri... Se on jo parissa viikossa ottanut minut kiinni ja mennyt ohikin. Se harjoittelee jo kehäjuttuja ja ihan ylimääräisiäkin pikkutemppuja ja minä vielä takeltelen perusjutuissakin. Onkohan minulla joku luki-häiriö..? Emännät kyllä sanovat, että sekin johtuu minun hökellyksestäni. Minusta kun kävyt ja kepit olisivat paaaaaaljon kiinnostavampia kuin jotkut seuraamisjutut ja sen semmoiset.

Meillä on nyt ollut koulua oikeastaan joka päivä. Meillä on vartin mittaiset oppitunnit ja sitten vartin välitunti jne. Välkkärillä saamme painia Jannun kanssa tai vaikka juoksennella niiden käpyjen ja keppien kanssa. Tai käydä uimassa, jos siltä tuntuu. Välkkäreitten ohjelmasta me saadaan päättää Jannun kanssa ihan itse. Oppitunneilla sitten määräävät emännät.

Tässä yhtenä iltana me kyllä päästiin Jannun kanssa vähän etuajassa pois koulusta. Silloin siihen meidän koulukentälle nimittäin purjehti kaksi simpsakkaa tyttökoiraa. Me pojat tuijotimme niitä ensin suut auki ja aloimme sitten hännät huiskuen selittää emännille miten paljon perusjuttuja tärkeämpää meidän sosiaalistumisemme olisi. Ja, heh, emännät menivät lankaan ja laskivat meidät vapaalle ja vokottelemaan niitä typyköitä!  Se oli kivaa!!

Ja olenpa minä kokeillut ihan isojen poikien juttujakin. Kokeilin nimittäin piippua! Eikös se imuttelu kuulu kaikkien teinien ohjelmaan jossain vaiheessa? No joo. Oikeasti minä siis tänään huomasin olkkarin pöydällä jotakin kiinnostavaa, ja kun emännät kerran olivat kaupungilla, niin minähän nappasin sen siitä pöydältä ja aloin tuhota sitä. Mutta sepä sattuikin olemaan emännän kortisonipiippu... Voi että siitä tuli kamalan huono olo.  

Onneksi emännät huomasivat heti kotiin tultuaan, että en ole oikein kunnossa. Ne soittivat sitten eläinlääkärille ja varmistivat, että onko kortisoni isoina annoksina kovinkin vaarallista. Onneksi ei kuulemma ollut. Mutta jouduin silti syömään äklön ylisuolattuja lihapalloja. Olivat muuten niin suolaisia, etten suostunut syömään niitä ilman ketsuppia.  Mutta arvatkaapa vain tuliko niistä palleroista vielä pahempi olo!? Oksensin varmaan neljännesämpärillisen ennen kuin olo alkoi helpottaa. Nyt alan onneksi jo olla oma itseni, mutta väsyttää kyllä vieläkin, eikä ruoka oikein iske... Eli tähän onkin oikeastaan hyvä lopettaa ja mennä takaisin nukkumaan. Moimoi!

Täplä

Piippuvainaa                                         Näyte ihanaisesta ketsuppilihapalloykästä...