MAKKARAA JA METSÄREITTEJÄ

Tässä kuussa me ollan oltu ihan kotosalla. Mikä on ollut ihan kivaakin kaiken sen säntäilyn jälkeen, mitä loppuvuosi on ollut. Pitkän aikaa on vain ollut vähän tylsää, kun on ollut kamalia pakkasia, eivätkä emännät ole oikein viihtyneet kamalan pitkillä lenkeillä. Meillähän ei Jannun kanssa kyllä tule kylmä, kun pitää kaivaa kuoppia, juoksuttaa keppejä ja juosta hippasilla, mutta emännät on kitisseet kylmästä.

No, onneksi pakkasetkin pikkuhiljaa laantuivat ja nyt on sitten oltu jo kunnon ulkoilureissuillakin. Eilenkin oltiin kolmisen tuntia ulkona ja oli kyllä tosi kivaa. Ensin Virpi ajoi johonkin ihan lähistölle autolla. Ja kun me sitten loikattiin ulos autosta, niin WAU!! Edessä avautui ainakin neljän kaistan levyinen, rauhallinen jäätie. Oli aivan mahtavaa, kun oli tilaa juosta ja riehua ja painia ihan loputtomiin. Aurinkokin paistoi upeasti ja oli tosi hieno päivä kaikin puolin.

Kun me oltiin kävelty siellä jäätiellä ehkä tunnin verran, emännät poikkesivat yhdelle sivupolulle ja sitten me tarvottiin ankanmarssia johonkin mitä emännät nimitti Koivukannaksi. Se olikin kiva paikka. Siellä oli pitkä laituri, pitkospuita, grillikota ja -ette kyllä usko!- ihan valtava varasto, joka oli ladattu ihan täyteen keppejä meille pojille!

Ellu sitten sahasikin sieltä sopivamman mittaisia kepukoita, joita se kanniskeli sellaisella puuhäkkyrällä sinne kotaan, jossa Virpi viritteli nuotiota. Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi piti sahata niin paljon herrrrrkullisia keppejä, kun niistä sai sitten vain yhden leikkivälineeksi. Niitä ihmisten omituisuuksia kai taas. Loput ihanat palikat ne sitten pikkuhiljaa työnsivät nuotionmuonaksi.

Sillä aikaa, kun nuotio muuttui pikkuhiljaa hiillokseksi, me leikittiin Jannun kanssa siinä lähistöllä. Minä juoksutin keppiäni emännille, Jannu myyrysi lumessa ja välillä me oltiin Jannun kanssa hippasilla tai otettiin painimatsia hangessa.

Ja sitten tuli Jannun huippuhetki: emännät latoivat tulen ylle paketillisen makkaroita kärisemään. Lopuksi sitten tietysti syötiin. Emännät mussuttivat niitä makkaroitaan ja meillekin oli ihan omat eväät: rasiallinen kalkkunapyöryköitä. No, saatiin me kyllä tietysti pienet palat makkaraakin. Emännillä kun on sellainen tapa, että pitää kuulemma olla reilu. Ja tässä tapauksessa se tarkoitti sitä, että kun kaikki ollaan lenkkeilty, niin kaikki saavat makkaraakin.

Oli kyllä kiva päivä kaikin puolin. Tai no, paluumatkalla oli tylsä tovi, kun minut jätettiin hetkeksi autoon ja emännät menivät Jannun kanssa shoppailemaan. Jannu sai uudet valjaat ja meille molemmille emännät saalistivat ihania herkkuraksuja. Että ei sekään sitten loppujen lopuksi sitten niin huono juttu ollutkaan.

Arvatkaapa vain nukuttiko sinä iltana makoisasti! Ja kivoja unia tuli katseltua. Me oltiin kuulemma Jannun kanssa juosta viipotettu vielä unissammekin ja haukuttukin. Heh.

Tiplukka