Ja heti alkuun taas anteeksipyyntö, kun en ole päivitellyt tätä sivua viime aikoina. Siihen on oikeastaan kaksikin syytä: ensinnäkin sihteeri on alkanut laiskistua ja toiseksi olimme taas reissussa. Ja olin kyllä itsekin reissun jälkeen sen verran uupunut, vaikkakin onnellinen, etten oikein jaksanut ajatella mitään sihteerille saneltavaakaan.

 

Mutta jospa tässä pikkuhiljaa saisi palattua ruotuun. Missäkö sitten olimme reissussa? No, kävimme Perniössä mökkeilemässä. Ja meillä oli Jannun kanssa siellä tosi kivaa, kun saimme olla ulkona niin paljon kuin halusimme ja keppejäkin olisi piisannut vaikka kokonaiselle kennelille! Tai no, minä niistä kepeistä olen enemmän innostunut. Jannu taisi olla iloisempi jokailtaisesta mökinlämmitys- ja makkaranpaistorituaalista...  

Ja minä löysin pitkästä aikaa itselleni kunnon tosimiehen hommiakin. Sinne mökkirantaan oli nimittäin kasautunut tosi paljon erilaista ajopuuta: karahkoita, puunrankoja jne. Niinpä minä sitten päätin tehdä asialle jotain ja kiskoin joka päivä tuntikaupalla niitä karahkoita kuivalle maalle. Ihmisetkin tykkäsivät, kun joku siivoaa uimapaikan.  Työn lomassa kävin välillä hörpyllä ja täytyy sanoa, että hyvää vettä siinä järvessä oli. Minä tiedän, sillä maistoin sitä joka päivä vaikka kuinka monesta kohdasta. Ja niin kävi Jannukin. Toimi emäntien mukaan laaduntarkkailijana.

 

Mutta ei me pelkästään siellä mökillä tuusattu. Me käytiin mm. yhdessä talossa, jossa oli kivaa, kun siellä oli niin paljon ihmisiä. Ja kaksi kissaakin. Kissat eivät tosin innostuneet meidän näkemisestämme ihan yhtä paljon, kuin me niiden...  Ja siellä oli sellainen mieskin, joka oli tosi hyvä kepinheittäjä. Siis ihan WAUDE-hyvä! Keppi lensi tosi lujaa ja tosi kauas. Siistiä! Se oli niin kivaa, että meinasin karata sen miehen matkaan peltotöihinkin... *hih*

 

Ja siellä oli lampaitakin. Muistatte varmaan, että ensitapaamisella lampaiden kanssa pelkäsin niitä, vaikka ne tekivätkin minulle niitä ihania herkkupalleroita. No, nyt en pelännyt, vaan nuuskuttelin yhden kanssa jopa ihan nenäkkäinkin. Ja sitten tömäytin etutassuni maahan ja nakkasin pehvani kohti taivasta ja pyysin sitä leikkimään kanssani, mutta se vain katsoi minua pää kallellaan ja sanoi, että "mää!" Se määkäisy säikytti jostain syystä muut lampaat ja porukka hajaantuikin kahdeksi ryhmäksi. No, minä tietysti otin tanakan paimennusasennon ja tuijotin niitä tiiviisti silmiin, että "pysyttekös porukassa!" Jostain syystä se tuntui ilahduttavan emänti hirmuisesti.

 

Mutta siinä kai ne reissun kohokohdat olivatkin, joten lisää stooria ensi kerralla.

 

Tiplu

 

   

Minä rentoudun töiden lomassa.    Jannu ihmettelee ötököitä.