Helteet ovat vieneet meiltä velipojilta voimat ja täällä minä Jannu olen kellinyt  kassit taivasta kohden kattotuulettimen alla. Ja illalla ainakin on ollut ihanaa kieriskellä viilentelemässä heinikossa. On helle ollut meille tosi kivakin juttu: ollaan päästy joka päivä järveen uimaan sekä illalla, että aamulla. Tiplu on jo oikea uimamaisteri ja hakee keppejä jo tosi kaukaa... Minäkin olen jo uskaltautunut välillä uimaan, mutta useimmiten pompin vain mahakarvat kastuen kuin vesikirppu.

 

Vesijumppa on tehnyt meistä oikeita muskelimiehiä... Kyllä se treeni kannattaa. Meistä on tullut jo niin riskejä poikia, että kerran lenkillä saimme vedettyä Ellu-mammaa kuin räsynykkea pitkin maata metrikaupalla. Mamma oli sen jälkeen TOSI pahalla päällä ja ihan naarmuilla... Innostuttiin vähän liikaa, kun rannalla  makoili niin hemaiseva koiratyttönen.

 

Uiminen on kyllä tuonut yhden tosi  ikävän jutun tullessaan. Mammat kiusaavat meitä harjan ja saksien kanssa ja väittävät takkuturkeiksi. Velipojalta jopa leikattiin pöksykarvat lyhyeksi siiliksi. Emännät sanoo tyyliä kesäshortseiksi. Se on tosi hassun näköistä. Onneksi minä olen sentään saanut pitää suurimman osan turkistani.

 

Keväällä  Tiplu tuli oudoksi ja alkoi pelkäämään alasmenoa rappusissa. Niinpä mammat joutuivat aina kantamaan velipoikaa ainakin kaksi rappuväliä ennen kuin veli uskalsi taas pikkuhiljaa mennä raput yksin. Hassua siinä oli se, että pimeässä Täplä kyllä uskalsi liikkua itsekin, mutta päivänvalossa sitä pelotti liikaa. Lisäksi keväällä Täplä oli tosi kärttyinen, oli koko ajan haastamassa riitaa ja murisi ihan ilman syytä. Onneksi Täplä on taas muuttunut ihan kivaksi kaveriksi.

 

Alkukesällä käytiin Taivalkoskella ja siellä oli sentään arvojärjestys oikea. Kunnan hienoin hotelli oli meille karvakamuillekin sallittu ja olisi siellä ollut oikein koirahierojatkin tarjolla, mutta mepä pojat  tykättiin enemmän liikuskella mammojen kanssa kivoilla poluilla ja juosta pitkin rinteitä ylös ja alas. Meinattiin muuttaa sinne, mutta emännät ei sitten saaneetkaan töitä sieltä.

 

Lisäksi kesällä käytiin Ellu-mamman mökillä ja oi että siellä oli tosi kivaa... Sai pyöriä sammalikossa ja juosta vapaana päiväkausia. Löysin jopa sammalikosta karhun leukaluun, joka kuitenkin oli jo ainakin 10 vuotta vanha. Käytiin me Ellun lapsuudenkotonakin ja sielläkin oli vaikka mitä kivaa.. Siellä oli mm. silloin 12 viikkoa vanha kissa, joka kuitenkin ampaisi karkuun ja sähisi niin mahdottomasti,  kun minä sitä yritin paimentaa. Mamman sylissä kisu sitten rauhoittui niin, että pääsin tervehtimään kunnolla.  Lisäksi siellä maatilalla oli lampaita, joita minä pelkäsin hiukan, vaikka Tiplu yrittikin niitä ensin paimentaa ja sitten leikittää. Ja erityisesti Perniössä Tiplu tykkäsi siellä olevista miehistä, joista kaksi oli tosi huippuja tyyppejä. Toinen oli tosi hyvä painimaan ja toinen heitti kepin kauemmas kuin kukaan ikinä ennen...

 

Mitäs muuta. Ai niin. Se meidän vaellus jäi ikävä kyllä tekemättä, kun tuli kauheasti muuta hässäkkää ja emäntien kintutkin äityivät kremplattamaan. Mutta ollaan kuitenkin käyty Virpi-mammankin mökillä viihtyilemässä. Oltiin ihan kaksi viikkoa sielllä vapaina kuin metsän eläimet. Illalla oltiin sitten ihan hiekkaisia kaikesta leikkimisestä ja painimisesta, mutta kyllä unikin maistui!

 

Ja sitten täällä oli hirmuinen myrskykin! Vaikka kyllä vähän outo. Salamoi ihan kamalasti, mutta yhtään ei jyrissyt, mikä oli kyllä kiva. Se jyrinä olisi ollut pelottavaa. Ja myrskyn jälkeen oli koko maailma ihan mullin mallin. Puita oli nurin joka paikassa ja koko kaupunki ihan jumissa vielä viikkoja myöhemmin. Mutta arvatkaapa oliko Täplä onnellinen, kun kerrankin oli tarpeeksi keppejä joka paikassa!

 

Nyt meillä on sitten suunnitelmissa ajella pariksi viikoksi taas Perniön suuntaan ja kalastella ja sienestellä siellä yhdessä emäntien kanssa. Mutta ensin pitää saada auto pois korjaamolta. Siinä kun on kuulemma nyt vaikka mitä korjailtavaa. Kuulemma niin paljon, että menee ensi viikkoon ennen kuin saadaan taas menopeli alle.

 

Jannu

 

Illan hitaat...

 

               

Painimatsi                     Tiplun vakio: pää kallellaan   Livautin kielarin